Yllättävää perheen lisäystä

Vierailimme tänään äidin kanssa kummituksilla ja sain siellä kaikenmoisia herkkuja. Oli uusia perunoita, herkullista kanaa, juustositruunakakkua, puutarha mustikoita ja valkosuklaakuorrutteisia mansikoita. Nam nam! Kaiken kukkuraksi sain myös tämän kertakaikkisen upean puhelimen! Nyt minulla alkaakin olla jo kunnon perhe näitä vanhanaikaisia puhelimia...äkkiä laskettuna niitä on jo viisi ja sitten vielä pari irrallista luuria. Oooh! Ihanaa!!! Nyt täytyyvain löytää kaikille puhelimille hyvät paikat, missä ne pääsevät hyvin esille. Kiitokset kummituksille tästä aarteesta!

Ennen kaikkea tätä sattui sitten tämä toisenlainen perheenlisäys, kun menimme ostamaan kukkakaupasta viemisiä kummituksille. Se oli vain silmäys ja kosketus...sitten se olikin menoa. Sydämeni vei tämä aivan ihana sammakko, joka kurnuttaa, kun sitä hellävaraisesti heiluttelee. Nimikin sille oli jo valmiina, eikä se olekaan mikään ihan mitätön nimi. Ristin nimittäin välittömästi tämän uuden tulokkaan Sakuksi sen kaikkien tunteman sammakon sekä tietysti jääkiekkoidolini Saku Koivun mukaan.

Tekisi kyllä mieli tehdä Sakulle ruumiinavaus, jotta saisin selville mekanismin, mikä tuottaa tuon kurnuttavan äänen. Sitten pitäisi kyllä osata leikkiä kirurgiakin, jotta saisin palautettua Sakun takaisin henkiin. Noh...ehkä minä luotan siihen, että siellä vatsassa on vaan joku yksinkertainen ja epätasainen putki sekä pallo, mikä tällä epätasaisella pinnalla liikkuessaan saa aikaan tuon kurnutuksen.

Saku sammakko kosio matkallaan

ahaa, ahaa...

Oma maalausnurkka

Näin sitä vaan hypätään työtilasta toiseen! Kävin tänään äidin avustuksella tyhjentämässä Sinisen salongin koululta ja aloitin iltapuhteina oman työtilan tekemisen tänne kotiini. Tilaa olin jo raivannutkin aiemmin, mutta pitäähän lattiat ja osa seinistäkin suojata hyvin, ettei tarvitse sitten olla ihan niin varovainen roiskiessaan. Se maali kun tuppaa lentämään vaikka kuinka yrittäisi olla varovainen. Nyt kelpaa aloittaa ura kuvataiteilijana!

K-raudasta haimme muovia sekä ruskeaa remonttisuojapaperia. Muovit lattialle ja paperit seinälle teippasin maalarinteipillä. Nyt voi vaikka piirtää luonnoksia tai kirjoitella vaikka mietelauseita seinille eikä haittaa, jos ja kun maalia roiskuu. Nyt täytyy vielä raahata tänne maalausteline sekä maalauspöytä. Kuvassa näkyvä kaappi toimii tarvikkeiden säilytyspaikkana eli sinne sijoittuvat esim. tärpätti- ja pellavaöljypullot, öljyvärit, purkit ja kaikki muu mahdollinen, mitä maalaamiseen voikaan tarvita.

Puhelin linja on vielä vähän auki, että mikä olisi paras yhteys tähän tarkoitukseen...naapurille se toistaiseksi on ollut, mutta kenties joku maalausguru tai kollega voisi olla parempi vaihtoehto. Varmasti tulee niitä hetkiä, kun sitten niin mikään ei luista ja tarvitaan ajatusten vaihtoa jonkun toisen kanssa. 

OHI ON!

Vihdoinkin urakka on ohitse, avajaiset on juhlittu, kritiikit on kuultu ja enää tarvitsee vain odottaa ilmoitusta, että todistuksen voi noutaa postista. Nyt sitä ollaan sitten papereita vaille valmis kuvataiteilija. Jippii!! Pääsin maanantaina 14.5.2012 ihan Uutis Vuokseenkin kaikkine tukkalaitteineni.

Avajaiset sujui oikein mukavissa merkeissä ja oli ihanaa, miten niin moni sukulainen sekä ystävä pääsi paikanpäälle! Sain hirveän määrän ruusuja sekä myös lahjoja, joita en osannut odottaa ollenkaan. Kiitos kaikille ihanista yllätyksistä! Loppuilta ja yö menikin sitten erittäin riemukkaissa ja riehakkaissa tunnelmissa karaokebaarissa ja suuri kiitos siitä paikalla olleille ihanille ystäville!

Kiitos kummitukselle upeasta itsetehdystä kassista (mätsää oikein hyvin keltaisten kenkien kanssa)sekä myös aivan äärettömän ihanasta batiikkikankaasta! Hame siitä todennäköisesti muotoutuu, kunhan keksin siihen toimivan vyötäröratkaisun.

Vaikka kassi muuta väittääkin, niin sen verran perusirma olen, että kasseja ei voi koskaan olla liikaa! (Tekstissä lukee siis näin: Mie en ookkaa mikää perusirma) Kiitos ystävälleni tästä ihanan pirteästä kassista!

Täytyy myös sanoa, että kyllä ne ystävät tietää, mistä minä tykkään! Pöllöistä tietenkin ja tämä pikkuinen pussukka on kyllä aivan ihana, karkkikorvakoruista puhumattakaan! Kiitokset myöskin tämän lahjan tuojalle!

Mihinkään arvojärjestykseen en näitä lahjoja tietenkään laita, koska kaikki ovat minulle yhtä rakkaita, kuten antajansakin, mutta täytyy kyllä sen verran hehkuttaa tätä viimeisessä kuvassa olevaa rintakorua, että ei olisi voinut olla osuvampi! Jos joku ei hahmota, että mikä se on niin kerrottakoon, että se löytyy meiltä jokaiselta ja ilman sitä emme olisi elossa. Korun on tehty huovuttamalla ja se on lähestulkoon oikean kokoinen...ehkä hitusen pienempi. Kiitos ystävälleni tästä kekseliäästä ihanuudesta!

Nyt sitten otan hieman rennosti ennen kuin hyökkään innolla seuraavan homman pariin. Yksi tilaustyö nimittäin odottelee jo mietintämyssyssä, joten en tosiaan jää laakereilleni lepäämään vaan teen sitä mitä rakastan eli...

Maalaan!

My new hair...

Tämmöinen siitä sitten tuli! Älyttömästi kiitoksia huikealle hovikampaajalleni Suville sekä mahtavalle apulaiselle Elsalle! I love you and how can I ever thank you enough!?

Tytöt siis punoivat omien hiuksieni lomaan kahta erisävyistä rastakuitua. Painoa tuli ihan kivasti, mutta kauneuden vuoksihan täytyy vähän kärsiäkin. Katsotaan nyt, että mihin malliin nämä huomenna sitten muotoutuvat. Olin onnekas ja sain vielä niskahieronnankin kaupanpäällisiksi. Kyllä nyt kelpaa lähteä juhlimaan avajaisia!

Valmis!

Opinäytetyö on valmis ja maalaukset on ripustettu taidemuseon seinille. Kirjallinen työ on korjattu ja toimitettu koulun arkistoon sekä näyttelyyn, missä sitä voi halutessaan lueskella. Työhuoneemme (Sininen salonki) on suurimmilta osin siivottu ja loput kamat kuljetetaan pääsykokeiden tieltä tässä lähiviikkoina. Hiukan on haikea olo, kun nyt se neljä vuotta, minkä yhdessä opiskelimme on tullut päätökseensä. Mutta haikeus pois ja iloisin mielin kohti tulevaisuutta! Tästä eteenpäin se on sitten:

MITÄ IKINÄ HALUAT!!

Huomenna koittaa sitten se suuri päivä, jolloin työni pääsevät vihdoinkin esille eli NÄYTTELYN AVAJAISET! Tänään olen valmistautunut mm. värjäämällä hiukset ja illalla sitten tyttöjen kanssa laitetaan tukkaani jotain extrakivaa värin lisäksi.

Ei sitten muuta kuin:

Saimaan ammattikorkeakoulun

Kuvataiteen yksikön opinnäytetyönäyttelyyn (2012)!

Näyttely ajalla: 12.5.-26.5.2012

Imatran taidemuoseo

Virastokatu 1

55120 Imatra

www.imatra.fi

Avoinna ma-pe 10-19, la 10-15, su suljettu

Tervetuloa!

Elokuvia ja elämyksiä

Tänään olikin sitten vähän erilainen lauantai. Päätimme ystäväni kanssa pitää elokuvaillan ja tehdä hyvää ruokaa. Elokuvat valikoituivat niin, että molemmat valitsivat kokoelmistaan pari suosikkia ja niistä sitten valittiin ne, mitä katsottiin.

Ensimmäiseksi tehtiin tietysti ruokaa ja päivän menu oli Elsan täytetyt tomaatit, Ninan salaatti ja Fatzerin täysjyväpatonki valkosipulituorejuusto levitteellä. Ystäväni piti minulle pienimuotoista kokkikoulua samalla ja näin, miten helppoa se on, kun osaa. Tomaattien täytteitä en kokonaan paljasta, koska resepti ei ole minun ja tomaattien täytteeksihän voi itse kukin laittaa ihan mitä haluaa. Sen verran voin sanoa, että meillä oli kanaa, valkosipulituorejuusto levitettä sekä raastettua juustoa. Voin kuulkaa kertoa, etten tiedä montaakaan niin hyvää ja vieläpä suhteellisen terveellistä sekä erittäin helppovalmisteista herkkua kuin nämä tomaatit! Omnomnom!!

Sitten elokuvien pariin. Aloitimme illan elokuvalla Empire Records, 1995 (Suom. Menoa ja musaa) ja nauroimme vatsat kippurassa. Sitten pienen hengähdystauon jälkeen siirryimme ystäväni valitsemaan elokuvaan, joka veikin sitten tunteet aivan toiseen ääripäähän. Grave of the fireflies, 1988 (Suom. Tulikärpästen hauta) oli ensimmäinen näkemäni Japanilainen piirretty, mikäli siis muumeja ei lasketa ja tämä ei todellakaan ollut mitään lasten katseltavaa. Tuli ne kyyneleetkin sieltä aivan, kuten ystäväni oli ennustanutkin.

Jottei ilta olisi päättynyt ihan itkuun niin päätimme vielä lopuksi keventää tunnelmaa katselemalla satunnaisia jaksoja ranskaksi puhuttuja Barbapapoja,(Les aventures des Barbapapa)jotka toin mukanani Pariisin reissulta jokunen vuosi sitten. Ranskaa en oikeastaan ymmärrä kuin jokusen sanan, mutta se on äärettömän kaunis kieli ja nuo Barbapapat on niin yksinkertaisia, että niitä ymmärtää ihan ilman suomentamistakin. Ja ei kaikkea välttämättä edes tarvitse ymmärtääkään...ihan hauskaa meillä oli silti. Hihih! Katsokaa vaikka itse!

Bohéme Boudoir

Boheemi budoaarini luonnon luomassa iltavalaistuksessa...näitä auringonlaskuja odotellessa!